Timo Kallin kotisivut - www.timokalli.fi
Työ ja yrittäminen luovat menestystä ja turvaa
AJATUKSIA


Laista ja sopimuksista on syytä pitää kiinni työmarkkinoilla

Suomalaisessa työelämässä kaikki ei ole kunnossa. Liian monen työntekijän työura katkeaa pitkiin sairauspoissaoloihin tai ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle lähtemiseen. Mikä pahinta, yhä useampi jää syystä tai toisesta työkyvyttömyyseläkkeelle entistä nuorempana.

Tämä lyö korville tavoitetta pitää suomalaiset työelämässä nykyistä pidempään. Työuria ei pidennetä vain kaavamaisesti lyhentämällä nuorten opiskeluaikoja ja nostamalla eläkeikää. Kansantalouden kannalta järkevä tapa työurien pidentämiseen on uudistaa suomalaista työelämää niin, että ihmisillä on terveytensä ja jaksamisensa puolesta pysyä töissä nykyistä pidempään ilman katkoksia. Pitkällä sairauslomalla olevasta tai alle 40-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jäävästä, loppuun palaneesta työntekijästä ei ole hyötyä yritykselle sen paremmin kuin yhteiskunnalle. Päinvastoin, jokainen kesken katkeava työura on paitsi henkilökohtainen tragedia myös kustannus yhteiskunnalle.

Eväät hyvään, kannustavaan, erilaisissa elämäntilanteissa joustavaan ja työntekijän terveyttä vaalivaan työelämään pitäisi kuitenkin olla olemassa jo nyt. Suomalainen työlainsäädäntö ja sopimuskulttuuri ovat kansainvälisesti ottaen huippuluokkaa. Pelisäännöt ovat olemassa, mutta ongelma on se, että kaikki eivät niitä noudata. Se on väärin paitsi rikkomusten kohteeksi joutuvia työntekijöitä kohtaan myös niitä yrityksiä kohtaan, jotka yrittävät kilpailla markkinaosuuksista reilun pelin hengessä noudattaen lakeja ja yhteisesti sovittuja sopimuksia.

Kaikki palkansaajakeskusjärjestöt ovat tarjonneet ratkaisuksi ammattiliittojen kanneoikeutta. Ne ajavat lainsäädäntöön muutosta, joka antaisi ammattiliitolle oikeuden nostaa kanteen joko yksittäisen jäsenen tai useiden jäsentensä puolesta tapauksissa, joissa työsuhteessa on toimittu lainvastaisesti. Useissa maissa tällainen kollektiivinen kanneoikeus on voimassa työsuhteisiin liittyvissä asioissa. Työmarkkinapöydän toisella puolella ei liittojen kanneoikeudesta luonnollisesti innostuta.

Suomen Keskustalla ei ole virallista kantaa kanneoikeuteen. Itse pidän kanneoikeutta kunnollisen selvittämisen ja harkinnan arvoisena, kunhan sen käyttö rajoitetaan selviin ja raskaisiin työlainsäädännön ja työehtosopimusten rikkomuksiin. Se ei riitä kanteen nostamiseen, että pomo on ikävä ihminen tai ruokatuntia ei saa pitää silloin kuin itse haluaa. Ammattiliitto kantaisi riskin oikeudenkäyntikuluista, mikä jo itsessään asettaa tietyn kynnyksen kanneoikeuden käyttämiselle.

Perusteita lainsäädännön muuttamiselle on olemassa. Yksittäinen työntekijä on työmarkkinoilla aina se heikompi osapuoli, joka joskus ei jopa tiedä omia oikeuksiaan. Kaikilla aloilla työntekijän takana ei edes ole työehtosopimusta ja mahdollisuutta antaa liiton viedä työsopimusrikkomuksia koskeva kiista työtuomioistuimeen ratkaistavaksi. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kiista on ratkaistava oikeusistuimessa ja työntekijän on itse toimittava kantajana.

Ymmärrettävistä syistä kynnys jutun nostamiseen on korkea: työntekijältä vaaditaan rohkeutta perätä oikeuksiaan oikeudessa, kun pelissä on paitsi oma toimeentulo, kalliit oikeudenkäyntikulut, ura ja maine. Tämä koskee etenkin monia akavalaisia, jotka työskentelevät aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta. Kanneoikeutta on kaivattu työsopimuslain rikkeisiin, mutta kun on kuunnellut ihmisiä, sen ulottaminen esimerkiksi työaikalakiin voisi olla perusteltua. Moni ei uskalla tai jaksa purnata esimerkiksi jatkuvista, työaikalakia rikkovista ylitöistä edes jaksamisen ja terveyden menettämisen uhalla.

On selvää, että lainmuutos toimisi ennaltaehkäisevästi ja vähentäisi työlainsäädännön ja työehtojen tietoista rikkomista. Tässä mielessä sopii hämmästellä työnantajapuolen jyrkkää asennetta kanneoikeutta kohtaan. Ei rehellisten ja reilujen, suomalaista hyvää työlainsäädäntöä ja sopimuksia noudattavien yritysten ja yrittäjien tarvitse kanneoikeutta pelätä. Päinvastoin, heidän etunsa on, että työelämässä kaikki pelaavat samoilla säännöillä eivätkä pyri hankkimaan taloudellista etua tai vetämään pesäeroa kilpailijoihin laittomin keinoin.

Hallituksen, työnantajien ja palkansaajien yhteinen intressi on kitkeä harmaa talous minimiin. Se jos mikä vääristää kilpailua ja heikentää monen rehellisen yrittäjän ja yrityksen mahdollisuuksia menestyä ja tarjota työtä sitä tarvitseville. Valtiovallalle harmaan talouden kuriin laittaminen on myös rahakysymys: harmaan talouden rehottamisen verotulomenetyksistä liikkuu erilaisia arvioita muutamista sadoista miljoonista euroista useisiin miljardeihin euroihin. Totuus löytyy jostakin siltä väliltä, mutta summa on joka tapauksessa mittava aikana, jolloin verotuloista on pulaa.

Kanneoikeuden voi olettaa hillitsevän myös harmaata taloutta ja epätervettä kilpailua. Yrittäjyydessä ja työelämässä on oltava reilun pelin meininki. On syytä painottaa, että lainsäädäntö ja työehtosopimukset luovat vain raamit työelämälle. Viime kädessä ihmiset luovat työpaikan ilmapiirin ja perustan työhyvinvoinnille ja sitä kautta pitkille työurille. Työhyvinvoinnissa on ennen muuta kysymys työnantajan, esimiehen ja työntekijän asenteista. Jos ne ovat kaikilla kunnossa, työpaikoilla ei tarvitse lakikirjaa juurikaan selailla.

> Takaisin edelliselle sivulle <

 

 

AJATUKSIA

Ajatuksia sivulta löydät vanhempia kuin uudempiakin ajatuksiani, puheita ja kolumneja monista eri aiheista. Käy siis lukaisemassa. Lue lisää...

Bookmark and ShareLinkit

OTA YHTEYTTÄ
Puh: (09) 432 3037
Fax: (09) 432 2274
Sposti: timo.kalli [at] eduskunta.fi